Okei nyt täytyy avautua kunnolla päivästä, jotteivät porukat luule että otan pelin peräti turhan vakavasti
Aamulla kello 5.00 ajan 40 kilometriä huoltoasemalle, josta työkaveri nappaa mut kyytiin ja suuntaamme kohti Lohjan aurinkoista kesäkaupunkia, joka on talvella täysin perseestä. Koska normaalisti palkka on tullut maksuun tiistaina, oletimme että molempien tileillä pursuaa läjämäärä pelimerkkejä, mutta asiahan ei näin ollut. Huolemme alkoivat Lohjan abceellä, jossa koitimme nauttia aamukahvit ennen helvetillistä työmaata. Kuumat kupposet kädessämme astelimme kassalle ja näppäillessäni pankkikortin tunnuslukua laitteeseen, ilmoitti myyjä iloisesti ettei katetta ole. No eihän tässä vielä mitään, takana oleva herrasmies tarjosi kahvit ja matkamme pääsi jatkumaan. Ilman penninpyörylää.
Ja nyt aikahyppy iltapäivään.
Noin kello 15.30 saamme viimeisenkin patterilinjaston valmiiksi. Lyömme painetta putkiin ja voilá! Kaikki käy ja kukkuu. Koska kummallakaan meistä ei ollut rahaa, minkään sortin ruokatuntia tai kahvitaukoa ei tunnettu 9 tuntisen päivämme aikana joten vatsalaukussa alkoi kalvaa ikävästi. Mutta ei tässä mitään, enää jäljellä kotimatka ja sen jälkeen saisi änkeä ruokaa ääntä kohti minkä kerkeää. Mikä muka voisi enää mennä pieleen? Suunta kohti Salon piihovia, josta aamulla aloitimme reissumme. Kaikki olisikin mennyt aivan loistavasti, ellei firmanvitunhiacen bensamittari olisi ollut epäkunnossa. 10 kilometrin matka muuttuikin kyseisen mittarin mielestä puolitankkia haukkaavaksi maratooniksi jonka ystävämme bensavalo meille kyllä ilmoitti. Tein pikaisen laskutoimituksen; Saloon matkaa 50km, tankkia jäljellä 30km. Ei täsmää. Kummallakaan ei siis kilmuakaan taskussa.
Rutistamme hiacen pyhällä hengellä ja muutamin kirosanoin Suomusjärven kivihoville ja alamme pohtimaan mistä löpöä tankkiin. No tottakai firman pomolta! Soittoa herralle ja anomus peliin; "NYT TARVITAAN RAHAA". Jottei homma olisi mennyt liian helpoksi oli johtaja itse työmaalla Särkisalossa, josta olisi vähintään puolentunnin matka tietokoneen ja verkkopankkitunnusten ääreen. Jihuu. Kello tällä hetkellä 16.15.
Kello 17.50 saamme iloisen tekstiviestin: "Rahat tilillä, pitäkää tunkkinne". Tankki täyteen ja kauan kaipaamamme kahvikupposet lapaseen eikä muuta kuin kohti Saloa!
Vihdoinkin saavuttuamme piihovin niin kodintuntuiselle parkkipaikalle huokaisen helpotuksesta, hyppään ulos autosta ja talsin omalle menopelilleni. Kuinkas ollakkaan, jokainen ovi jäässä. Puolentunnin armottoman rynkytyksen jälkeen onnistun murtautumaan omaan autooni vain huomatakseni ettei koko rotisko käynnisty, koska akku on finaalissa...
Tulin kotiin bussilla.
Saattaa olla että riipaisen kovan kännin huomenna.