Vetää sanattomaksi... arvostus miinantallaajia kohtaan noussut silmissä, ei ole helppoa ei!
(20879) <- tästä siis joristaan...Israel nurin rennolla, ja he täpöllä! Jatkoaikaa tuli luonnollisesti...WTF?? Ei vanhan pumppu kestä joka viikko tälläsiä trillereitä, mitkä itseasiassa on käyny vielä kerta toisen jälkeen jännemmiksi! Nyt tarvittiin viimisellä sekunilla summerin soidessa jo kolmonen että päästiin jatkoajalle, ja herra Tynihän sen sinne jälleen kerran tyrkkäs! Alkaa olemaan jo legenda MJ-matseissa vaikkei vyöllä ole kun 4 kilpaottelua Suomi-paidassa!
Kerrataas sitten pikkusen ottelun kulkua. Ottelu alkoi ihan kivasti, nykäistiin pikkunen ero Israeliin ja sitten loukkaantui Hämeenaho, oltuaan vain 2 minuuttia kentällä. Kun Jari Löf tiedettiin hiukan heikomman kestävyyden omaavaksi pelaajaksi, alkoi pelko hiipiä puseroon...mutta laittaahan valmentaja vaikka jonkun reservipelaajan vaihtomieheksi sitten Löffille, eikö? Ei laittanu...Jari raukka raatoi minkä sielu sieti, ja pelasikin loistavasti (joka ei siis kestävyyden takia näy oikeissa suhteissa henkilökohtaisessa arvosanassa).
Nyt pelattiin siis ilman Hämeenahoa. Hyvin meni aina neljännen jakson kutakuinkin puoleen väliin saakka, jolloin väsymys alkoi näkyä varsinkin Löfissä, mutta myös muissa pelaajissa. Meidän joukkue kun ei ole varsinaisesti ihan priima noiden kestävyyden osilta...ja kovimmat sillä saralla oli tänään kaksi ressuissa istunutta pelaajaa. Niinhän siinä kävi että Israel paineli ohi rättiväsyneiden suomalaisten, vielä kun Perttu Rajaneva kävi aina välillä kentällä sähläämässä...kunnes valmentaja sai sen yleisön jo pidempään vaatiman kuningasidean hattuunsa: Marssittaa reservistä kentälle kuningas Ykä, Yrjö Tulppala siis! Niinkun aina ennenkin, Ykän ollessa kentällä näillä on tapana kääntyä kotiinpäin...eikä Ykä pettänyt tälläkään kertaa! Vaikkei tällä kertaa nähtykkään mitään yhtä maagista kun edellisenä maanantai-iltana, pelkkä Yrjön läsnäolo kentällä sai vastustajan koivet veteliksi. Kolme pinnaa oltiin siis tappiolla, kun kellossa oli 2 sekuntia aikaa ja poistuttiin aikalisälle. Upesti pallo pelattiinkin ylllättäen Jussi-Pekka Tynille, eikä esimerkiksi Ykälle jonka kimpussa taisi olla 4 vai 5 miestä vartioimassa. Tyni ei erehtynyt, ja jatkoaika oli jälleen edessä.
Jatkoajalle lähdettiinkin sitten 4 vaihtopelaajalla ja krampeista kärsineellä Jari Löfillä. Mutta mitä vielä, Löf näytti että huilatut 3 minuuttia teki terää ja nosti Suomen takaisin taistoon voitosta jatkoajan puolivälin paikkeilla, oltuamme jo 4 pinnaa perässä...Sitten otti Israelin hyvin pelannut sentteri Binyamin Kabilio
(14824704) kuudennen virheen, ja se koitui Israelin kohtaloksi. Tämän tapahtuman jälkeen korin alustaa hallitsi Suomen Jarno Merikangas isännän ottein. Voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä, vaan johto pidettiin snadisti herttaa pomputtaneita loppuhetkiä lukuunottamatta turvallisissa mitoissa summeriin asti.
Huikea voitto, ehkä huikein jonka allekirjoittanut on koskaan BB-uransa aikana kokenut! Enkä tarkoita nyt siten, että tällä olisi jotain suurta saavutettu, mutta ottelun jännittävyys oli jossain älyttömissä sfääreissä!
Jo perinteeksi muodostuneet lussat ja miinukset!+Kiimanen voitto!!!
+No se
Tynin kolkki, ei voi mitää!!!
+Koko alotusviisikko pelasi helvetin hyvin!
-
Perttu Rajaneva...ei marssi enää ikinä Ykän ohi kokoonpanoon, ehkä ;-)
-Valmentaja ei nyt ollu ihan niin skarppina kun edellisessä pelissä (Ei Löfiä vaihtoon missään kohtaa (toki oli rajoitettu valmentajan oikeuksia vähän enemmän kun viimeksi, muttei silti ihan näin paljoa!))
-Jokohan höyrytykset loppuis?!?!? Voidaan olla aika kusessa Tsekin täpön kanssa rennolla!!!
Nojoo, tästä on taas kerran hyvä jatkaa. Jatkossa on nyt vaihtoehtona pelailla upporikasta ja rutiköyhää, mutta sitä ei vielä tiedetä, mitä tässä oikein tehdään? Jonkun sortin välimaastokin noilla toki on...
Jatkuu...
Last edited by hene10 at 9/24/2012 6:08:43 PM