Slovenija vs. Suomi 104 - 70 (57089)Em-kisojen alkulohkovaiheen seitsemäs, eli päätöskierros.
Noniin, revitääs sit haavat auki ja puretaan homma atomeiksi eli analysoidaan tapahtunutta hiukan.
Eli "ongelmat" sai alkunsa kun yritettiin Kroatiaa kaataa normaalilla asenteella viidennellä kierroksella. Se oli se ns. viiminen niitti, virheongelmien suhteen. Pelissä siis oltiin erinomaisissa asemissa ennen neljättä jaksoa, ja voidaankin sanoa että siinä oli meidän tämän kauden EM-seikkailu tarinan käännekohta. Silti uskoin että johto kestää kyllä Keron aikaisen suihkun. Vaan eipä kestänyt. Kroatia naulasi 18 pinnan voiton vikasta jaksosta ja samalla hoiti meille ensimmäisen tappion. Tästä tavallaan vielä toivuttiin kun kaadettiin Liettua käyttäen täysi höyry siihen matsiin. Ihan kamalasti muita vaihtoehtoja ei valitettavasti ollut, mutta jälkikäteen on helppo jossitella että EHKÄ normi olisi riittänyt voittoon, varsinkin jos olisi jättänyt arvaamatta. Mutta taas toisaalta, Liettua olisi saattanut ihan yhtä hyvin hyökätä Aja korille ja sit oiski taas oltu syvällä liemessä. No, tämä pelattiin ns. varman päälle, tai niin varman päälle kun sen meidän osalta pystyi. Tämä kuitenkin tiesi heikohkoja lähtökohtia viimeiseen otteluun Sloveniaa vastaan. Toki uskoin 5 tason innon rittäävän yhdistettynä täpöön. Riittävän siis riittävän (jatkolohkopaikan suhteen) pieneen tappioon. Kroatiakin onnistui kampeamaan jälleen intoaan pihdanneen Liettuan, joten tämä tiesi super-luokan yllätystä; viime kauden MM-finalisti olisi ulkona EM-kisojen alkulohkovaiheen jälkeen. Se tiesi myös sitä, että meille riittäisi 29 pisteen tappio varmuudella jatkopaikkaan, ja 30 pisteen tappiolla piste-ero olisi ollut tasan joten siitä ei ollut varmuutta kumpi tässä tapauksessa olisi jatkanut.
Ottelun taktiikkaahan pohdittiin sitten hieman liiaksi, kuten usein valitettavasti käy. Eli kuntopäivityksen jälkeen ensimmäinen iddea oli ajaa korille kun omat ukot olivat siihen kohtuu ok kunnossa, ja Slovenian isot taas eivät ihan priimassa. Helppo taas sanoa jälkikäteen että sillä ensimmäisellä idealla, kuten niin usein, olis taas vaan pitänyt mennä ja jättää sen suuremmat analyysit heidän osuvasta tupla-arvauksesta tekemättä. He haistoivat ihan oikein hitaan hyökkäyksen, mutta olin siinä uskossa että heidän on pakko pistää riskillä (suurinumeroista voittoa hakiessaan) tupla-arvaus ja kärsivällinen oli taktiikka jota tällä kaudella ei oltu pelattu vielä kertaakaan, joten se tuntui paremmalta hyökkäykseltä vihun arvauksien kannalta. Myönnetään taas jälkikäteen että sille (mahdollisesti osuvalle tupla-arvaukselle) annettiin hieman suuri painoarvo. Ja tähän ikään mennessä pitäisi kyllä luottaa enemmän intuitioon ja siihen ensimmäiseen fiilikseen, niin harvoin ne ylianalysoinnin jälkeiset valinnat ovat sitä ensimmäistä fiilistä parempia olleet. Sit kun taktiikka oli lyöty lukkoon, tuli arvottua vielä kokoonpanon kanssa. Aluksi mielessä kävi heittäjänä Rasinmäki. Takakentälle selkeä oli nostaa yksi hieman parempi syöttäjä, eli Nykänen nostettiin jengiin taitavana passaajana ja ihan osaavana ulkopuolustajana. Kaveiriksi oli aluksi tarkoitus laittaa Leif, mutta vahva kunto ja heikohko esiintyminen viime pelissä + sopivuus kärsivälliseen hyökkäykseen lähinnä heittäjänä (nyt siis sitä roolia ei ollut tarjolla) käänsivät viimehetkillä vaa'an legendaarisen kokemuksen omaavaan Ola Grönstrandiin jolla myös kärsivälliseen sopiva määrä löytyy syöttötaitoa toisin kun Somersalmelta sitä taas hiukan uupuu. No, ehkä kuitenkin se suurin virhe oli luottaa Jari Wahliin heittäjänä, päämaestrona pirteän debyytin maajoukkueeseen tällä kaudella tehneen Juha-Matti Rasinmäen sijaan. Rasinmäki teki 8 minuutissa melkein sen minkä Wahl 40 minuutin aikana, ja teholukemat kertovat myös omaa karua kieltään tämän valinnan onnistumisesta.
...jatkuu seuraavassa viestissä...