BuzzerBeater Forums

Viime viikolla jäi työkiireiden vuoksi otteluraportti kirjoittamatta, pahoittelut siitä. Otetaan nyt kalenteri kiinni ja molemmat raportit eetteriin.

Serbia - Suomi 101-92
(81166)

Jatkolohkon ekassa pelissä vastaan tuli vahvaa paluuta huipulle tekevä Serbia, jonka maailman ranking hiukan hämää. Tiedossa oli jengin vaarallisuus erityisesti ulkoa, ja siksi päätettiinkin ottaa arvauksella tuo kovin uhka pois. Valitettavasti Serbia otti riskiä ajamalla sisälle ja käytti vielä intoa, mutta peli pysyi näistä takaiskuista huolimatta suhteellisen tasaisena, erityisesti Hakomäen mainion heittopäivän ansiosta. Aivan lähetäisyydelle ei kuitenkaan päästy ja näin harmillinen tappio jatkopelien alkuun.

Plussat ja miinukset:
+++ Henri Hakomäki. Oli ajoittain pakissa ongelmissa, mutta paikkasi tilanteet skoraamalla komeat 28p ja joukkueen ylivoimaisesti parhaalla plusmiinuksella (+15)
++ Jukka-Pekka Tanhuanpää. JP teki oikein mallikkaan paluun rosteriin, 16 pinnaa hyvällä tarkkuudella.
+ Atte Lapinkangas. Sisämiehet olivat vaikean paikan edessä, mutta Atte selvisi haasteesta parhaiten. 10 levyä, 4 blokkia ja pari syöttöä.
- Petri Rajas. Pete teki hyvät 23p, mutta plusmiinus-tilastossa ero Hakomäkeen oli hurja eikä kolkit uponneet ollenkaan, joten kokonaissaldo jäi negatiivisen puolelle.
-- Juha Simo. Heitti 11 pinnaa ihan hyvällä tehokkuudella, mutta joukkeen heikoin -16 lukema ei mairittele.
--- Joni Pollar. Joni onnistui olemaan 2 minuuttia kentällä ilman yhtään tilastomerkintää ja saavuttamaan samalla joukkueen toiseksi huonoimman plusmiinus-saldon (-9), eipä juuri lisättävää.



Last edited by Cartesius at 9/17/2025 9:57:24 AM

Suomi - Israel 109-112
(81169)

Israel on Euroopan ehdottomia suurmaita, joka on käytännössä aina taistellut EM-kisoissa aivan kärkisijoista. Tämän viikon pelissä lähdettiinkin taas ottamaan vastustajan isointa hyökkäysuhkaa pois 2-3 -paikalla. Israel otti taktisen niskalenkin päätymällä run and guniin. Varsinkin alussa kolkit ropisivatkin Suomen päädyssä inhottavalla tahdilla. Samalla oma hyökkäyspelimme oli kuitenkin hyvässä kuosissa, mikä piti eron ensimmäisellä puoliskolla siedettävänä.

Puoliajan jälkeen läskipaikkamme alkoi sitten hyydyttää Israelin vauhtia ja ero oli kurottu kolmosjakson päättyessä umpeen. Neljännellä jaksolla näytti jo siltä, että pääsemme karkuun ja ero oli parhaimmillaan 8 pistettä, mutta viimeinen minuutti mentiin lopulta pisteen erolla johtopaikkaa vaihdellen. 13 sekuntia ennen loppua Suomelle näytti jäävän viimeinen hyökkäys ja mahdollisuus korilla mennä voittoon, mutta valitettava syötön menetys vei tsänssit ja roskavaparien jälkeen kolmen pinnan tappiolla kotiin.

Joukkueen plussat ja miinukset:
+++ Teemu Mäkioja. Joukkueen kuopus pääsi avaukseen ja käytti tilaisuuden hienosti. 12 levyä, 4 syöttöä, 3 blokkia ja +2.
++ Henri Hakomäki. Jälleen joukkueen paras pistemies, joka teki yli puolet pojoistaan viivalta. Myös puolustuspäässä solidi suoritus vaikka joutui Israelin kolmoslinkoja vastaan.
+ Joni Pollar. Vaikean Serbia-pelin jälkeen kasasi hyvin itsensä. 14 pistettä hyvällä tarkkuudella, +4 ja arvosana nätti 25,5.
- Janne Lindholm. Heitti jäätävällä tarkkuudella, mutta pakkipäässä yllättäviä vaikeuksia ja plusmiinus joukkueen heikoin -10.
-- Sami Maura. Oli kyllä kunnioitettavan aktiivinen molemmissa päissä kenttää, mutta tosiasia on, että noilla heittomäärillä olisi pitänyt laittaa palloa vaan enemmän pussiin (5/17). Ei häikäissyt pakissakaan.
--- Petri Rajas. 7 minuuttia ja 6 pistettä oli ihan muuta kuin mitä Rajakselta odotettiin ja olisi tarvittu.

Lohkon tilanne alkaa muuttua odotetun kiemuraiseksi, kun Belgia hävisi Serbialle, joka nyt on siis Espanjan kanssa kahden voiton joukkue. Suomen lisäksi voitoitta on vielä Bulgaria, ja nämä kaksi joukkuettahan sattumoisin ensi viikolla kohtaavat.


Last edited by Cartesius at 9/17/2025 9:56:26 AM

Saisiko raportteihin linkin matsiin, niin olisi täydellistä :) Kiitos etukäteen!

Ilman muuta! Olisi pitänyt tuota itsekin ajatella, mutta hyvä kun pyysit

Bulgaria - Suomi 96-88
(81172)

Kolmas tappio jatkolohkossa. Tällä kertaa ei lähdetty taktikoimaan vaan suoraviivaista peliä maailmanlistan viitosta vastaan. Molemmilla oli pakkovoiton paikka, ja lopulta aika tiukka peli saatiinkin aikaan. Mutta ei vaan vielä riittänyt. Peliä on turha analysoida sen enempää, kaksi ottelua jäljellä ja vielä häivähdyksenomainen mahdollisuus MM-paikkaan. Pelkästään omissa käsissä se ei kuitenkaan enää ole.

Plussat ja miinukset:
+++ Henri Hakomäki. Hakomäki teki sen mitä piti, 27 pinnaa hyvällä prossalla ja kolme syöttöä päälle
++ Pekka Ylönen. Vaikeassa paikassa Bulgarian sisähyökkäystä vastaan joukkueen ison pään selvästi paras pelaaja. +9 joukkueen paras
+ Janne Lindholm. Varmaa puolustuspään tekemistä eikä jäänyt hyökkäyksessäkään aivan seinäruusuksi.
- Sami Maura. Pelasi myös pakkipäässä erinomaisen pelin, mutta ampui valitettavasti sarjatulta seinille. Kolkit 1/12 oli aika kauheaa katsottavaa ja pilasi Samin illan.
-- Ola Vinterborg. Jäi vaatimattomille tehoille ja minuuteille.
--- Antti-Jussi Riippa. 15 minuuttia, 4 pistettä ja -17.

Ottelun suuri hetki oli kuitenkin neljännen erän alussa, ajassa 11:41. Jukka-Pekka Tanhuanpää oli ennen ottelua yhden pelitilannekorin päässä Suomi-koriksen legendaarisesta superpommittajasta Tauno Ihanaisesta maajoukkueen kaikkien aikojen korintekijätilastossa. ”Tauskin” ennätystähän on pidetty ikuisena ja saavuttamattomana.

Kolme jaksoa JP piti meitä jännityksessä, kunnes sinkosi hypärinsä Atanasovin naamaan ja monilukuinen suomalaisyleisö meni pähkinöiksi. Tilannetta rauhoittaakseen Bulgaria joutui käyttämään saman tien aikalisän sankariaan juhlivien suomalaisten keskellä. Pari minuuttia myöhemmin Tanhuanpää toisti temppunsa ja siirtyi yksin tilastokärkeen. Valmennusryhmä onnittelee!

Suomi-Espanja 65-62
(81175)

Kauden tärkein ja kovin voitto. Espanjan kaadolla saatiin pidettyä kiinni mahdollisuudesta lohkon nelossijaan ja sitä kautta MM-jatkokarsintapaikkaan. Voitto tarvitaan tietysti vikasta pelistä, mutta omissa käsissä ei paikka enää ole vaan vähintään toisesta lohkon muista peleistä tarvitaan apuja.

Lähtöasetelmat näyttivät siltä, että voisi tulla tiukka peli ja sellainen myös saatiin. Vaikka omatkaan arvaukset eivät menneet aivan nappiin, Espanjan väärä arvaus ja pienempi asenne antoivat paikan iskeä. Eka puolikas ja erityisesti toinen jakso olivatkin jokseenkin parasta Suomi-korista pitkään aikaan, varsinkin pakkipäässä. Espanja oli puoliajalle mennessä saanut loihdittua mykistävät 25 pistettä, joukkueen ykköstykin Noriegan saadessa umpijäässään aikaan tasan yhden korin. Toisella puolikkaalla Noriega otti sitten 17 pisteellään sankarin roolin, ja toi espanjalaiset lopulta aivan kantaan. Kun Suomen joukkuepuolustus piti kuitenkin muut Espanjan pelaajat täysin pimennossa ja toisaalta Maura ja Simo pistivät omat tarvittavat heitot sisään, missään vaiheessa ei päästetty vastustajaa ohi.

Plussat ja miinukset:
+++ Sami Maura. Eläimellistä taistelua molemmissa päissä kenttää. 18 pinnaa, 5 hyökkäyslevyä ja arvosana 25.
++ Juha Simo. Samin ohella toinen hyökkäyspään kulmakivi, joka ei myöskään pettänyt pakissa. 13 pistettä oli tässä pelissä riittävästi, varsinkin kun skoraustarkkuus oli lappeenrantalaista laatutyötä.
+ Janne Lindholm. Ei loistanut hyökkäyksessä, mutta puolustuspäässä lähes täydellinen suoritus, mistä kertoo joukkueen paras plusmiinus +9.
- Tuomo Mäkioja. Ei nyt varsinaisesti ansaitsisi miinusta, mutta ei loistanutkaan joten päätyy rankkauksessa tähän.
-- Antti-Jussi Riippa. AJ sai kantaakseen ison roolin ykköspointtina. Ihan ei sitä kantanut, vaikka ei huono ollutkaan. Heitto ei oikein uponnut eikä erityisemmin loistanut pelinjohtajanakaan.
--- Jukka-Pekka Tanhuanpää. JPT:llä meni viime viikon saavutuksen jälkeiset juhlat pitkäksi eikä ottelussa oikein toimineet jalka eikä heittokäsi. Heitot 3/15 ja joukkueen huonoin plusmiinus.

Ottelussa saatiin jälleen yksi debytantti, kun Kalle Mokkala puki suomipaidan päälleen. Tullaan varmasti näkemään jatkossakin, vaikka eilen minuutit jäivätkin vielä vähiin.

Belgia - Suomi 79-67
(81178)

Miesten kausi päättyi valitettavasti tähän, kun emme saaneet ratkaisevaa ottelua käännettyä itsellemme. Playoffit olivat jo menneet ohi, mutta voitolla olisi saavutettu paikka MM-jatkokarsintaan. Nyt siis lähdetään valmistautumaan ensi kauteen, jota alan jo vähän seuraavissa viesteissä ennakoida.

Belgiaa vastaan päädyttiin hyökkäämään LI:llä, mitä ei tällä kaudella oltu vielä juurikaan käytetty. Pelaajisto oli valmiina ja ensimmäinen puolisko näyttikin ihan hyvältä. Puoliajalle mentiin 42-36 johdossa. Kolmosjakso olikin sitten aivan kauheaa räpellystä, saimme aikaan vain 10 pinnaa ja kun samalla Belgia päästettiin viimeistelemään niitä peräti 28, ottelu oli kutakuinkin paketissa. Viimeinen jakso läpsyteltiin tasoihin eikä lopussakaan saatu enää minkäänlaista runia aikaan. Pakki toimi kolmosjaksoa lukuunottamatta kohtuullisesti, mutta hyökkäyspäässä oli kovin vaikeaa.

Ottelun plussat ja miinukset:
+++ Joni Kaitainen. 15 levyä, 5 blokkia ja 4 syöttöä. Puolustuksen ankkuri ja hoiti mallikkaasti point centerin roolin.
++ Sami Maura. Hyökkäyksessä vaikeaa kuten kaikilla, mutta osoitti jälleen taisteluhenkeä ja piti Jonin ohella joukkueen puolustusta kasassa.
+ Juha Simo. Ei tehnyt ihmeitä, mutta käytti saamansa minuutit pääosin laadukkaasti ja oikeisiin asioihin.
- Atte Lapinkangas. Atte olisi taas voinut keskittyä enemmän niihin oikeisiin asioihin. Tällä kertaa avauksen isoista heikompi lenkki.
-- Antti-Jussi Riippa. Yritteliäs, mutta heitto täysin hukassa.
--- Petri Rajas. Joukkueen hyökkäyksen avainpelaaja, johon valmennus luotti vahvasti, mutta jäi todella vaatimattomiin tehoihin. Joukkueen kehnoin plusmiinus, neljä menetystä eikä pakkikaan vakuuttanut.

Lohkossa Israel oli jo ennen viimeistä kierrosta korieronsa vuoksi vahvoilla jatkoon, vaikka ei ollutkaan vielä varmistanut paikkaa. Hoiti kuitenkin vakuuttavasti Bulgarian ja varmisti lohkovoiton. Serbia oli kiinni toisessa jatkopaikassa, mutta onnistui tulemaan pakkovoiton edessä ollutta, höyryä käyttänyttä Espanjaa vastaan rennolla asenteella. Siitähän ei mitään tullut ja Espanjalle lopulta toinen jatkopaikka, vaikka vaikeamman kautta sen tekikin.

Toisessa lohkossa isäntäjoukkue Viro otti upean lohkovoiton ja saa palkinnoksi intoaan tuhlanneen Espanjan. Toinen jatkopaikka vakuuttavasti kauden pelanneelle Italialle, joka otti niukan voiton Ranskasta.

Otetaan vielä hetken päästä yhteenveto kaudesta ennen tulevaan siirtymistä.




Last edited by Cartesius at 10/7/2025 3:18:15 PM

Aloitetaan tribuutilla. Kaksi Suomi-koriksen suurta legendaa, Jukka-Pekka Tanhuanpää ja Sakari Ivanoff, pelasivat viimeisen kautensa maajoukkueessa. Molemmat jättävät siihen ainutlaatuiset jälkensä, ei vähiten Euroopan mestareina ja MM-hopeamitalisteina.

JPT teki maju-debyyttinsä jo kaudella 54 ja jatkoi käsittämättömällä sitkeydellä 37-vuotiaaksi asti. Vielä kuluvan kauden päättyessä Tanhuanpää on yhä kiistatta maajoukkuetason pelaaja, vaikkei toki enää huippuvuosiensa tasolla. Muutama nosto JPT:n huikealta maajoukkueuralta:
- Ylivoimaisesti eniten esiintymisiä maajoukkuepaidassa (208)
- Kaikkien aikojen pistekärki (2874 p)
- Maajoukkueen paras pistemies ennätyksellisesti yhdeksällä kaudella (8x putkeen)

Iva nousi maajoukkueeseen kaudella 58 ja johti Suomen sisäpuolustusta kliinisellä tehokkuudella. Harmillisesti Sakarilla alkoi jalka painaa jo 35-vuotiaana ja taitopudotukset jättivät viimeisen maajoukkuekauden kovin tyngäksi. Uran saavutukset eivät siitä kuitenkaan himmene:
- Viidenneksi eniten maaotteluita (141)
- Toiseksi eniten levypalloja (1371)
- Kolmanneksi eniten syöttöjä (497)
- Eniten levyjä kolmella kaudella, samoin eniten syöttöjä kolmella kaudella

Allekirjoittanut ja varmasti koko Suomen BB-yhteisö kiittää ja kumartaa. Erityisesti nostettakoon tietysti malja Tanhuanpäätä koko tämän uran luotsanneelle Tuokille sekä Ivanoffin treenanneelle ja valtaosan urasta manageeranneelle justmelle!

--

Kausi 69 päättyi kieltämättä pettymykseen, kun playoff- tai MM-jatkokarsintapaikkaa ei saavutettu. Rehellisyyden nimissä on todettava, että Suomi on historiassaan selvinnyt EM-valieriin vain kolmesti ja MM-kisoihin viidesti - ensin Häkkisen ja kumppanien ensimmäisen kultaisen sukupolven aikana ja seuraavan kerran Tanhuanpään ja kumppaneiden suuruuden päivinä. Tällä hetkellä ei olla enää ihan sillä tasolla, ja siihen nähden jatkolohkon nelossijaa voi pitää ihan kohtuullisena. Kauden huippuhetki oli tietysti voitto Espanjasta. Meillä oli kuitenkin täydet mahdollisuudet ottaa pari lisävoittoa, jos taktiikat olisivat osuneet kohdalleen. En siis näe mitään syytä, miksi emme voisi parin kauden päästä olla ne ratkaisevat sijat ylempänä.

Eniten jäi luonnollisesti hampaankoloon Israel-ottelusta, jonka hävisimme vain kolmella pisteellä pelaten 23-paikkaa Israelin rng:tä vastaan. Rehellisesti en uskonut tuohon taktiseen valintaan vastustajalta, mistä toki hatunnosto managerille - mikään muu valinta tuskin olisi heille voittoon riittänyt. Sekä tuo peli että Espanja-ottelu osoittivat, että maailman absoluuttista huippua vastaan tarvitsemme vähän ylimääräistä apua taktiikoista, kovemmasta yrityksestä, pelikunnoista, tai mieluiten noista kaikista. Toisaalta noilla avuilla mikä tahansa jengi on meille voitettavissa. Puolustuspäässä olemme edelleen aivan kärkitasoa, mutta hyökkäyksemme valitettavasti jää vähän kapeille harteille. Tähän toivon mukaan tulevat kaudet tuovat korjausta.

Pelaajista muutama nosto:
- Kaitainen otti Ivanoffin paikan puolustuksen kokeneena johtajana ja alkukauden pelikunto-ongelmien jälkeen oli joukkueen avainpelaajia.
- Maura osoitti erityisesti loppukauden peleissä johtajuutta taisteluilmeellään, vaikka heitto ei aina oikein uponnutkaan.
- Hakomäki oli kiistatta joukkueen tärkein hyökkäyspään pelaaja ja myös kauden paras pistemies.
- Mäkioja nousi uutena pelaajana kesken kauden korvaamaan Ivanoffia, ja teki sen todellakin tyylillä. Tuomosta tulee olemaan meille paljon iloa.

--

Omalta osaltani tämä ensimmäinen kausi oli myös jossain määrin pelaajistoon ja maajoukkuepeliin perehtymistä. Sama peli, mutta kuitenkin vähän eri. Uskon, että nyt on parempi kokonaiskuva siitä mihin tällä porukalla pystytään ja miten sitä parhaiten hyödynnetään.

Erityisen tyytyväinen olen siitä, että kokosin valmennustiimin. Se on ollut aivan korvaamaton koko kauden sekä sparraamassa minua että tekemässä taustatyötä. Iso kiitos siis @lappa, @atsii ja @Teme55!

Niinhän sen piti Tauskin piste-ennätyksenkin olla lyömätön. Mutta onhan nuo älyttömän kovia, Tanhuanpäänkin piti vetää 37-vuotiaana vielä täysi kausi että pääsi tuohon. Toisaalta Ivakin olisi varmaan ohittanut Paakkisen jos yhtä pitkään olisi jaksanut.

Meillä ei tosiaan ole aikoihin ollut todella kovalla syötöllä varustettua takuria. Treenaajille vinkiksi, että kyllä tuonne sellainen mahtuisi - kunhan osaa myös heittää ja puolustaa 😀.

Kohti tulevaa kautta 70

Suomen toisen kultaisen sukupolven viimeiset edustajat Tanhuanpää ja Ivanoff jättävät siis maajoukkueen nuoremmille. Kovin suurta mullistusta pelaajistossa (tai taktiikoissa) ei kuitenkaan tulla heti näkemään, sillä nykyisen rungon avainpelaajilla on vielä vähintään 2-3 kautta huipulla jäljellä. 35v täyttäviä ovat nykyrosterista Rajas ja Salokangas. Katsotaan vieläkö ensi kaudella heitä nähdään kentällä, mutta joka tapauksessa fokus on jo siinä, että saisimme uusia pelaajia ajettua mukaan ensi kauden aikana. Lohdutusturnauksestakin toki tavoitellaan menestystä, mutta hyväksymme myös sen, että kausi on osittain kehitystyötä seuraaviin.

Kuluneella kaudella Lapinkangas, jolla oli edelliskauden lopusta vasta ystiksiä takana, vakiinnutti paikkansa rosterissa seura- ja ikätoveri Ylösen rinnalla. Kokonaan uusina mukaan nousivat Mäkioja ja Mokkala. Kauden vaihdokseen otettiin mukaan myös 25-vuotias Ilari Josefsson, josta odotetaan erityisesti hyökkäyspäähän uutta syömähammasta. Korivahtien ryhmään otettaneen ensi kaudeksi täydennystä penkille, arvioitavia vaihtoehtoja ovat ainakin 28-vuotiaat Keklun Olli Litton ja Ymcan Juho Lehtinen. Parin yllätyskortin kehitystä seurailen. Seuraavat kärkilupaukset kuten Roni, Mattsson sekä Norsujen kaksikko Kotilainen-Kankaanranta ovat luultavasti ensi kaudella vielä liian raakileita, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Takuriosastolla pelaajisto on, Mokkalaa ja Josefssonia lukuun ottamatta, ensi kaudella 31-vuotiaita tai vanhempia. Tämän ryhmän osalta päätähtäin on seuraavissa EM-kisoissa kaudella 71. Käytännössä vasta tuon jälkeen, kaudesta 72 eteenpäin, tapahtuu takakentän isompi myllerrys ja nykyisten 22-24-vuotiaiden erinomaiset ikäluokat valtaavat maajoukkueen. Pelaajakehitys näyttää aika kivalta, ja jos samaan malliin jatkuu niin näemme tavoitteena olleita uudenlaisiakin pelaajatyyppejä kokoonpanossa.

Rim protectoreissa sen sijaan sukupolvenvaihdos tapahtui käytännössä jo tällä kaudella. Ainoa yli kolmekymppinen on Kaitainen, seuraavat eli Ylönen ja Lapinkangas ovat ensi kaudella 28-vuotiaita. Nuoresta iästään huolimatta sekä Massimon miehet että Mäkioja ovat kaikki jo aivan mitat täyttäviä pelaajia. Kaitaisen aikanaan väistyessä Suominen ja Viertola ovat puolestaan kasvaneet jatkamaan, eli korivahtien osalta 70-luku näyttää oikein hyvältä.