BuzzerBeater Forums

Aloitetaan tribuutilla. Kaksi Suomi-koriksen suurta legendaa, Jukka-Pekka Tanhuanpää ja Sakari Ivanoff, pelasivat viimeisen kautensa maajoukkueessa. Molemmat jättävät siihen ainutlaatuiset jälkensä, ei vähiten Euroopan mestareina ja MM-hopeamitalisteina.

JPT teki maju-debyyttinsä jo kaudella 54 ja jatkoi käsittämättömällä sitkeydellä 37-vuotiaaksi asti. Vielä kuluvan kauden päättyessä Tanhuanpää on yhä kiistatta maajoukkuetason pelaaja, vaikkei toki enää huippuvuosiensa tasolla. Muutama nosto JPT:n huikealta maajoukkueuralta:
- Ylivoimaisesti eniten esiintymisiä maajoukkuepaidassa (208)
- Kaikkien aikojen pistekärki (2874 p)
- Maajoukkueen paras pistemies ennätyksellisesti yhdeksällä kaudella (8x putkeen)

Iva nousi maajoukkueeseen kaudella 58 ja johti Suomen sisäpuolustusta kliinisellä tehokkuudella. Harmillisesti Sakarilla alkoi jalka painaa jo 35-vuotiaana ja taitopudotukset jättivät viimeisen maajoukkuekauden kovin tyngäksi. Uran saavutukset eivät siitä kuitenkaan himmene:
- Viidenneksi eniten maaotteluita (141)
- Toiseksi eniten levypalloja (1371)
- Kolmanneksi eniten syöttöjä (497)
- Eniten levyjä kolmella kaudella, samoin eniten syöttöjä kolmella kaudella

Allekirjoittanut ja varmasti koko Suomen BB-yhteisö kiittää ja kumartaa. Erityisesti nostettakoon tietysti malja Tanhuanpäätä koko tämän uran luotsanneelle Tuokille sekä Ivanoffin treenanneelle ja valtaosan urasta manageeranneelle justmelle!

--

Kausi 69 päättyi kieltämättä pettymykseen, kun playoff- tai MM-jatkokarsintapaikkaa ei saavutettu. Rehellisyyden nimissä on todettava, että Suomi on historiassaan selvinnyt EM-valieriin vain kolmesti ja MM-kisoihin viidesti - ensin Häkkisen ja kumppanien ensimmäisen kultaisen sukupolven aikana ja seuraavan kerran Tanhuanpään ja kumppaneiden suuruuden päivinä. Tällä hetkellä ei olla enää ihan sillä tasolla, ja siihen nähden jatkolohkon nelossijaa voi pitää ihan kohtuullisena. Kauden huippuhetki oli tietysti voitto Espanjasta. Meillä oli kuitenkin täydet mahdollisuudet ottaa pari lisävoittoa, jos taktiikat olisivat osuneet kohdalleen. En siis näe mitään syytä, miksi emme voisi parin kauden päästä olla ne ratkaisevat sijat ylempänä.

Eniten jäi luonnollisesti hampaankoloon Israel-ottelusta, jonka hävisimme vain kolmella pisteellä pelaten 23-paikkaa Israelin rng:tä vastaan. Rehellisesti en uskonut tuohon taktiseen valintaan vastustajalta, mistä toki hatunnosto managerille - mikään muu valinta tuskin olisi heille voittoon riittänyt. Sekä tuo peli että Espanja-ottelu osoittivat, että maailman absoluuttista huippua vastaan tarvitsemme vähän ylimääräistä apua taktiikoista, kovemmasta yrityksestä, pelikunnoista, tai mieluiten noista kaikista. Toisaalta noilla avuilla mikä tahansa jengi on meille voitettavissa. Puolustuspäässä olemme edelleen aivan kärkitasoa, mutta hyökkäyksemme valitettavasti jää vähän kapeille harteille. Tähän toivon mukaan tulevat kaudet tuovat korjausta.

Pelaajista muutama nosto:
- Kaitainen otti Ivanoffin paikan puolustuksen kokeneena johtajana ja alkukauden pelikunto-ongelmien jälkeen oli joukkueen avainpelaajia.
- Maura osoitti erityisesti loppukauden peleissä johtajuutta taisteluilmeellään, vaikka heitto ei aina oikein uponnutkaan.
- Hakomäki oli kiistatta joukkueen tärkein hyökkäyspään pelaaja ja myös kauden paras pistemies.
- Mäkioja nousi uutena pelaajana kesken kauden korvaamaan Ivanoffia, ja teki sen todellakin tyylillä. Tuomosta tulee olemaan meille paljon iloa.

--

Omalta osaltani tämä ensimmäinen kausi oli myös jossain määrin pelaajistoon ja maajoukkuepeliin perehtymistä. Sama peli, mutta kuitenkin vähän eri. Uskon, että nyt on parempi kokonaiskuva siitä mihin tällä porukalla pystytään ja miten sitä parhaiten hyödynnetään.

Erityisen tyytyväinen olen siitä, että kokosin valmennustiimin. Se on ollut aivan korvaamaton koko kauden sekä sparraamassa minua että tekemässä taustatyötä. Iso kiitos siis @lappa, @atsii ja @Teme55!

Niinhän sen piti Tauskin piste-ennätyksenkin olla lyömätön. Mutta onhan nuo älyttömän kovia, Tanhuanpäänkin piti vetää 37-vuotiaana vielä täysi kausi että pääsi tuohon. Toisaalta Ivakin olisi varmaan ohittanut Paakkisen jos yhtä pitkään olisi jaksanut.

Meillä ei tosiaan ole aikoihin ollut todella kovalla syötöllä varustettua takuria. Treenaajille vinkiksi, että kyllä tuonne sellainen mahtuisi - kunhan osaa myös heittää ja puolustaa 😀.

Kohti tulevaa kautta 70

Suomen toisen kultaisen sukupolven viimeiset edustajat Tanhuanpää ja Ivanoff jättävät siis maajoukkueen nuoremmille. Kovin suurta mullistusta pelaajistossa (tai taktiikoissa) ei kuitenkaan tulla heti näkemään, sillä nykyisen rungon avainpelaajilla on vielä vähintään 2-3 kautta huipulla jäljellä. 35v täyttäviä ovat nykyrosterista Rajas ja Salokangas. Katsotaan vieläkö ensi kaudella heitä nähdään kentällä, mutta joka tapauksessa fokus on jo siinä, että saisimme uusia pelaajia ajettua mukaan ensi kauden aikana. Lohdutusturnauksestakin toki tavoitellaan menestystä, mutta hyväksymme myös sen, että kausi on osittain kehitystyötä seuraaviin.

Kuluneella kaudella Lapinkangas, jolla oli edelliskauden lopusta vasta ystiksiä takana, vakiinnutti paikkansa rosterissa seura- ja ikätoveri Ylösen rinnalla. Kokonaan uusina mukaan nousivat Mäkioja ja Mokkala. Kauden vaihdokseen otettiin mukaan myös 25-vuotias Ilari Josefsson, josta odotetaan erityisesti hyökkäyspäähän uutta syömähammasta. Korivahtien ryhmään otettaneen ensi kaudeksi täydennystä penkille, arvioitavia vaihtoehtoja ovat ainakin 28-vuotiaat Keklun Olli Litton ja Ymcan Juho Lehtinen. Parin yllätyskortin kehitystä seurailen. Seuraavat kärkilupaukset kuten Roni, Mattsson sekä Norsujen kaksikko Kotilainen-Kankaanranta ovat luultavasti ensi kaudella vielä liian raakileita, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Takuriosastolla pelaajisto on, Mokkalaa ja Josefssonia lukuun ottamatta, ensi kaudella 31-vuotiaita tai vanhempia. Tämän ryhmän osalta päätähtäin on seuraavissa EM-kisoissa kaudella 71. Käytännössä vasta tuon jälkeen, kaudesta 72 eteenpäin, tapahtuu takakentän isompi myllerrys ja nykyisten 22-24-vuotiaiden erinomaiset ikäluokat valtaavat maajoukkueen. Pelaajakehitys näyttää aika kivalta, ja jos samaan malliin jatkuu niin näemme tavoitteena olleita uudenlaisiakin pelaajatyyppejä kokoonpanossa.

Rim protectoreissa sen sijaan sukupolvenvaihdos tapahtui käytännössä jo tällä kaudella. Ainoa yli kolmekymppinen on Kaitainen, seuraavat eli Ylönen ja Lapinkangas ovat ensi kaudella 28-vuotiaita. Nuoresta iästään huolimatta sekä Massimon miehet että Mäkioja ovat kaikki jo aivan mitat täyttäviä pelaajia. Kaitaisen aikanaan väistyessä Suominen ja Viertola ovat puolestaan kasvaneet jatkamaan, eli korivahtien osalta 70-luku näyttää oikein hyvältä.

Lohdutusturnauksen ennakko S70

Maanantaina käynnistyy sitten lohdutusturnaus. Kuten tuossa edellä totesin, kauden ensisijainen tavoite on saada nuoremman sukupolven pelaajat ajettua sisään, mutta samalla pohjustetaan asetelmia seuraavan kauden EM-kisoihin joten mitään höntsäilyä ei tietenkään harrasteta.

Ensimmäisen kierroksen otteluohjelma oli tällä kertaa kohtuullisen suosiollinen. Jatkopelejä ajatellen onkin odotusarvoisten voittojen lisäksi myös korierolla väliä. Käydään pieni katsaus vastustajiin otteluohjelman mukaisessa järjestyksessä. Suluissa maailman ranking ennen turnauksen alkua.

Kypros (#70)
Tuttu vastustaja viime kaudelta, silloin alkulohkossa meille 40p voitto. Ehdoton ykkösskoraaja on Komporoziadis, jonka kanssa pitää ehdottomasti olla tarkkana erityisesti kun alkukaudesta voi tulla heikkojen pelikuntojen ja -innon kanssa ylläreitä.

Intia (#64)
Itselleni täysin vieras jengi, eikä Suomikaan ole sitä kohdannut nopealla silmäilyllä ainakaan 10 viime kauteen. Ei yli 200k palkkaisia pelaajia ja menestys vaatimatonta, joten pitäisi olla korieron kasvattamista.

Latvia (#46)
Kolmannessa ottelussa onkin sitten useamman pykälän kovempi vastus. Latvia on todella hurja hyökkäysjoukkue, joka esim. viime kauden EM-kisoissa ei jäänyt yhdessäkään pelissä alle 100 pinnan. Laadukas pelaaja-aines, joka on vähän alisuorittanut arvokisoissa. Edellinen keskinäinen peli on kaudelta 60, silloin Suomelle niukahko kotivoitto. Tälläkin kertaa meillä kotietu.

Dominikaaninen tasavalta (#86)
Heikoin WR ekan kierroksen vastustajistamme, muutamia ihan laadukkaita pelaajia kuitenkin. Oli vastassa myös kauden 68 lohdutusturnauksessa, silloin otettiin 51 pisteen vierasvoitto.

Egypti (#33)
Edellisestä kohtaamisesta kaudella 66 meille 40 pisteen voitto, mutta sen jälkeen puntit ovat tasoittuneet, eikä Egyptiä todellakaan pidä aliarvioida. Afrikan mestari kaudelta 67 ja seuraavalla kaudella MM-kisoissa höyrysivät Ranskan kumoon. Egypti saadaan myös kotona vastaan.

Hollanti (#24)
Joulukuu alkaa sitten ensimmäisen kierroksen luultavasti kovimmalla haasteella, vierasottelulla tulppaanimaahan. Hollanti on pitkään ollut ”melkein hyvä” joukkue, joka on tyypillisesti jäänyt juuri niukasti EM-jatkopelien ulkopuolelle. Nyt oransseilla leijonilla on kasassa todella mielenkiintoinen jengi, jonka avainpelaajat ovat pääosin vasta tulossa primeensa. Kannattaa seurata. Kilpailullisia otteluita Hollantia vastaan ei ole viime kausiin osunut, ystävyysottelu kylläkin pari kautta sitten.

Thaimaa (#80)
Toiseksi heikoimman rankingin joukkue, jossa ei myöskään yli 200k pelaajia. Toissa kaudella kohdattiin ja silloin Suomelle reilu 50p voitto, joten ei pitäisi tuottaa isoja ongelmia.

Malesia (#42)
Aasian omissa kisoissa pääsääntöisesti jatkolohkossa mutta ei pidemmällä. Ei siis mikään heittopussi, ottanut viime kausina voittoja mm. Kroatiasta ja Australiasta. Meitä vastaan edellinen ottelu kaudelta 62, silloin reilu voitto.

Tervetuloa kannustamaan ja etukäteen jo kiitokset managereille sekä treeneistä että pelikunnoista huolehtimisesta!

Kahden ekan pelin raportit tulevat yleisistä syistä johtuen yhtenä pakettina ja aika tiiviinä. Tällä kaudella teen pari muutosta raportointiin, eli U21:stä tuttuja plussia ja miinuksia ei enää nähdä - lähinnä siksi että ne alkoivat kauden loppua kohti vähän jo toistaa itseään - vaan sen sijaan poimin ottelun MVP:n ja lisäksi ”yllättäjän” eli pelaajan jonka suoritukset nostivat managerin kulmakarvoja. Joko ilosta, pettymyksestä tai raivosta. Pyrin myös poimimaan vähän muita kierroksen kiinnostavien otteluiden tuloksia.

Suomi - Kypros 129-75 (82019)
Kauden ekat pelit ovat aina vähän arvaamattomia, kun peli-innot ja -kunnot ovat alhaalla. Silloin heikoillakin joukkueilla voi olla paikka yllättää, kuten kaikki tietävät cupin alkukierroksista botteja vastaan. Tai ainakin minä tiedän. Tällä kertaa kausi rullasi kuitenkin liikkeelle odotusten mukaisella selvällä voitolla. Suomi runttasi heti alkuun 12-0 runin ja puoliajalla eroa oli jo 31 pinnaa. Koska näissä leikeissä korierolla on iso merkitys, positiivista oli että toisellakaan puoliskolla ei alettu himmailla vaan ero kasvoi tasaisesti loppuun asti.

Ottelun MVP: Petri Rajas
Pete oli ottelun kiistaton valtias skoraten 34 pistettä hurjilla prosenteilla (heitot 15/22, kolmoset 4/6).

Yllättäjä: Ola Vinterborg
Olalla on ollut vähän vaikeuksia sopeutua maajoukkueen rytmiin eikä nytkään ollut häntä kohtaan suuria odotuksia. Hiukan yllättäen pointin paikalla avannut Vinterborg veti kuitenkin oikein pätevän show’n: 22 pt / 5 levyä / 4 syöttöä joukkueen parhaalla +/- saldolla (+36).

Muissa kierroksen peleissä korkeimmalle rankatut Puola, Bulgaria, Taiwan ja Tsekki ottivat reilut voitot selvästi heikommista vastustajistaan. Sen sijaan Kreikka joutui todella tiukoille Armeniaa vastaan ja juuri Suomen edelle (#19) rankattu Kolumbia hävisi Bosnialle. Suomen tulevista vastustajista Hollanti voitti selvästi Montenegron ja Latvia - niukemmin ja intoa käyttäen - Valko-Venäjän. Suomi ekan kierroksen jälkeen turnauksen ykköspaikalla.

Intia - Suomi 81 - 128 (82055)

Jos ensimmäinen ottelu meni alusta loppuun kässärin mukaan niin samaa ei voi sanoa toisesta. Fanaattinen intialaisyleisö piiskasi joukkonsa ensimmäisellä jaksolla hurjaan vyöryyn. Intia johti pariinkin otteeseen ja teki ekaan taukoon mennessä mykistyttävät 27 pistettä, jolla lähdettiin koppiin tasatilanteesta. Kaikkien onneksi manageri istui tämän häpeällisen tuokion johtokunnan kokouksessa eikä päässyt nauttimaan esityksestä.

Toisella jaksolla paketti saatiin sitten viimein kasaan ja puoliaikajohto oli jo turvallisesti parikymmentä pinnaa. Loppu oli sitten täyttä höntsäillyä Suomen tehdessä nelosjaksolla peräti 43 pistettä. Päästetyt yli 80 pinnaa oli vähän liikaa, mutta onneksi hyökkäyspelissä ei ollut moitittavaa. Pelitilanneheitot upposivat joukkueelta 50% tarkkuudella ja syöttöjä kertyi mukavat 34.

MVP: Antti-Jussi Riippa
+42 saldo ja 28 pistettä (12/18) vain 24 minuutissa. Kova.

Yllättäjä: Sami Maura
Tällä kertaa valinta osuu pieneen pettymykseen. Kapteeni oli pätevässä kunnossa ja valmiina dominoimaan, mutta vähän tuhnuksi jäi suoritus verrattuna kanssakilvoittelijoihin. Joukkueen suurimmat minuutit mutta vain 10p keskinkertaisella tarkkuudella (4/10) ja +/-saldolla (+15).

Osa muista peleistä on tätä kirjoitettaessa vielä kesken, mutta yllätyksiä on jo nähty kun Puola (#5) hävisi Kreikalle (#27), Tsekki (#13) Australialle (#30) ja Bulgaria (#7) joutui tiukoille Etelä-Koreaa (#65) vastaan. Myöskään Taiwan (#9) ei päässyt helpolla Venezuelaa (#61) vastaan. Suomen vastustajista Latvia hävisi Bosnialle, joka siis jatkaa puhtaalla pelillä. Hollannin ottelu Albaniaa vastaan on juuri käynnissä ja albaanien johdolla, mutta eiköhän tilanne Hollannin kotikentällä vielä käänny.